Enpä ole taas päivitellyt tänne mitään, ja siihen on valtavan hyvä syy. Kuten aiemmassa postauksessani mainitsin hampaani vähän oikutteli. Kun sain sitten hammaslääkäri ajan ja luulin saavani hampaani kuntoon niin ongelmat vasta alkoivatkin.  Hampaaseen tehtiin siis juurihoito, jota en nyt ihan suoraan sanoen ymmärrä miksi. En kuitenkaan lähde sitä enempää kyseenalaistamaan, ehkä juuren hermot sitten todettiin tarpeettomaksi. Nimittäin hampaassa (edes juuressa) ei ollut tulehdusta, ei reikää tms.

Mutta sitten kun väliaikainen paikka jätettiin liian korkeaksi alkoivat ongelmat. YMMÄRRÄN, että tulee vahinkoja, mutta sitä EN ymmärrä, ettei niitä suostuta korjaamaan. Soitin vastaanotolle ja kerroin syömisen olevan koko lailla mahdotonta korkean,rapistuvan paikan takia ja sain kuulla, ettei hammaslääkäri tee tällaisia virheitä.

Tähän asti olen luullut, että kaikki ihmiset erehtyvät, ja tekevät virheitä, vaan en luule enää. No onnekseni sain nyt ajan toiseen paikkaan muutaman viikon päähän, ehkä tällä siihen asti pärjää.

Huomenna palaan taas kirjoituspuuhieni pariin ja yritän kaivaa kateissa olleen inspiraationi jostain.

Palaan uudelleen asiaan, sain erittäin hyvää mieltä tuottavan soiton, hammashoidon päälliköltä. Että kyllä siellä antamani palautteen jälkeen uskottiin, etten kuvittele vaivojani:))

Siis tänään en tee töitä, en tee muuta kun lepään ja luen.

Kävin tänään hammaslääkärissä, jossa terve hammas avattiin ja aloitettiin juurihoito. Hammas avattiin siksi, koska ei ollut mitään näkyvää syytä sille, miksi hammas aristelee välillä purtaessa. Sitä ei siis ole särkenyt mitenkään. Olisihan se ollut mahdollista, että kyseessä on purentavika, mutta nyt tehtiin näin. Ja sanottiin toimenpiteen jälkeenkin, että hammas on täysin terve. Ei ole enää.

No jos ei ollut särkyä ennen käyntiä, niin nyt on!! Jotenkin aivan järkyttävä kipu. Toivon, että se vain oikkuilee operaatiosta, ja on huomen aamulla jo kivuton.

Kirjoitustyöt siis tältä päivältä jäivät kyllä täysin. Mutta ehkä sitten toisena päivänä.

Helteinen ilma vaan jatkuu... ja ukkonen, siitä en oikein pidä. Ukkosella tulen aina pahantuuliseksi, pää on kipeä ja olo muutenkin huono. Muuten kyllä tykkään katsella salamointia ja yleensähän se olokin alkaa siinä kohtaa paraneen kun kunnolla jytisee. 

Kirjoitushommat on nyt tauolla viikonlopun yli ja maanantaina taas tartun toimeen. Toisin sanoen avaan tiedoston ja kirjoitan. En tosin "Vaanijaa", joka vaati enää tarkistuksen ja sen lopullisen nimen miettimisen. Nyt työn alla on kaksi muuta kirjaa, joihin paneudun vuorotellen. Tai niin, että välillä toinen on muutaman päivän tekemättä ja toista teen. Riippuen aina fiiliksestä. 

Huomenna vain treenaan, saunon, nautin (toivottavasti) hyvästä kesäilmasta ja syön jotain hyvää. Vaikkakin minun ruokavaliollani niitä hyviä ei kauheasti ole. Näillä mennään:)

Taas on vierähtänyt tovi, enkä ole huomannut päivitellä tätä. Olenkin siinä todella laiska ja kirjoittelen silloin tällöin. 

"vaanija" kirjani on nyt kuitenkin viimeistä lukua myöten kirjoitettu. Nyt alkaa sitten tekstin tarkistus. Myös neljännen kirjani (vielä nimetön), juoni pyörii päässäni ja yrittää sekoittaa ajatuksiani. Senhän kyllä tekee myös tämä helle, yöt on ainoita aikoja kun jaksaisi tehdä jotain. 

Mutta nautitaan silti kesätä ja lämmöstä, tämä on ohi ennemmin kun huomaakaan....

Huomenna ortobedi ja saan tiedon selän hermojuuritutkimuksen tuloksista. Vaikkakin jo tutkiva lääkäri ne kertoi, mutta täytyyhän sama asia kuulla myös hoitavalta lääkäriltä. Tietysti myös jatkohoito suunnitelmat. 

Aurinkoisia päiviä.

Viikonloppu meni ja liikuntaa tuli harrastettua, kahvakuulailua ja lenkkeilyä. Jotenkin ne onnistuu, siis kevyesti, vaikka selkä ei aina ihan samaa mieltä asiasta ole. Pyytää lepäämään. Toisaalta paikallaan olo vain pahentaa kipuja:)

Tänään vuorossa oli hermorata-tutkimus, ihan mielenkiintoinen kokemus. Jos nyt neuloja ja sähköimpulsseja pitää mielenkiintoisena. Selkä on myös magneettikuvattu kahteen kertaan vuoden aikana, on ollut kuntoutusta ym. ym. Kesäkuussa tutkimukset jatkuu, ja pitäisi taas suunnitella hermopuudutusta.

Siihen asti koitetaan hammasta purren treenata ja senkin jälkeen (toivottavasti ei enää kivun kanssa kuitenkaan). 

Kirjani "Vaanija" on edistynyt viimeiseen kappaleeseen asti. On se hauskaa kuinka ihminen keksii eri asentoja/paikkoja kirjoittaa, siis näin selkäkipuisena. Enpä siihen vaihtoehtoja ole keksinyt, kukaan ei ole vielä tarjoutunut kirjoittamaan, tai ylipäätään tekemään muitakaan töitä puolestani:))